Sataa sataa ropisee. Muuten ehkä se jaksaisi ilahduttaa teen ja luvallisen leffaillan säestämänä, mutta tuo +10 ja nihkotuuli ei enää naurata, ei minua eikä koiria. Meninkin lupaamaan itskuille joskus huhtikuussa, että pian saatte ulkoilla ihan alasti ja ilman vaatteita. Niitä alastomia ulkoilupäiviä on tullut tänä kesänä ihan murheellisen vähän, kun selkävaivainen Vili tarvitsee lämmikettä jo alle +15 asteessa. Myös Lula ja Mytty saavat jotain nuttua niskaansa tässä vaiheessa, koska jollen pue niitä Vilin puettuani, joudun katselemaan lenkillä jaloissani kahta kyyryssä värjöttelevää rimpulakinttua, kun takilla varustettu Vili ja jääkarhun kylmänsietokyvyn syntymälahjaksi saanut vipetti painattavat vailla huolen häivää.

No mutta, tässä veden huljuessa alas ikkunanpintaa kuin autopesulassa ikään, on kiva muistella vaikka eilistä leikkikeikkaa avaralle niitylle lähi-etälauman kanssa. Heitettiin palloa niitulla (ja välillä tehtiin kuperkeikkoja soralla tietysti). Kiva kun niitylle oli ilmaantunut kesäteatteri ja sille lanatut huoltotiet. No mutta, pääasia että siellä oli vielä tilkku jos toinenkin aukeaa ruohokenttää.

Kiki ja Auri (Muskettikoiran Ksenia) tuovat pallon yhteisvoimin.

Kiki Pop kävi uimassa monta kertaa, ja minä iloitsin, kunnes muistin, että nyt sen punkkimyrkky siellä nyt huuhtoutuu poikkeen. Minä kun sen myrkytin niin siinä tiedossa, että ei se ui, kun ei se uinut viime kesänäkään, ja tänä kesänä kerran vahingossa, kun leikkikaveri nakkasi lelun vähän liian kauas jorpakkoon. Nyt kyllä mennä porski kuin mikäkin peräroottori, pystyssä kuin poiju ja etujaloilla kauhoen, mutta kovin iloisena, lelu hampaissa. Annoin toisen uida. Itskuja otti päästä, kun piti seista tuulisella rannalla ja väistellä vettä valuvia tovereita. 

"Millon täällä oli tarkoitus olla niinku tosi hauskaa? Täällä on vaan kylmä ja tuulee ja heinät pistelee pyllyyn."

Niityllä sentään vähän itskutkin kirmaili. On suloista, kun Lula innostuu ja lähtee loikkimaan palloa jahtaavien koikkereiden ja whippettien perään, mutta koska sen pitää ottaa noin 368 askelta siihen, mihin nämä sitä neljä kertaa suuremmat koirat ottavat kahdeksan, niin se päätyy aina pyörtämään päänsä ja sinkoaa takaisin mamman jalkoihin, kun kaverit saavat pallon hampaisiinsa. Lula pitää itse huolen, ettei jää isompiensa jalkoihin. Siitä huolimatta sillä näyttää olevan aika hauskaa (silloin, kun ei seista tuulessa rannalla ja riemuita, kun toiset pärskii veden varassa. Se touhu ei lie täysjärkisille.). Toisinaan Mytty innostuu myös leikittämään lastaan, ja ne nahuavat kahdestaan, vinhasti kieppuen ja toisiaan näykkien ja pyrähdellen juoksuun jäljekkäin. Silloin ne muistuttavat jotain pieniä lepattavia perhosia tai muita keijueläimiä erehdyttävästi.

Ei-todellakaan-keijueläimet BFF Africa (Tarumetsän Tyylikäs Neitokainen) ja Kiki Pop. Pikemminkin pistetyt porsaat. Toiselta aukesi korva (Africalta, Kiki ilmeisesti sekoitti sen palloon, ei ole ensimmäinen kerta kuin mikä tahansa lentävä esine on hämännyt Kikiä luulemaan että sen täytyy olla hänen pallonsa - Ei sillä, että Kiki olisi huononäköinen. Tai tyhmä. Ei tietenkään. Ymmärrettäviä erheitä ovat ne, että ohi lentävä perhonen - tai ystävän korva - näyttää äkkivilkaisulla pallolta.) ja Kikiltä aukesi rystynen erään erityisen näyttävän, mutta harmittavasti taltioimatta jääneen kuperkeikan jälkeen. Ja veri tirskui. Eikä se haitannut riekkumarai-leikkejä yhtään!

Ja kuten tavallista, pojilla oli omat kivat, jotka muodostuivat mm. pissiringin pystyynpanosta kahden kesken ja muista poikien jutuista, kuten korsien haistelusta, merkkailusta ja poikapainista örinän kanssa. Ainoa, mihin Vili ei Siriuksenkaan (Marikosan's Pax Orion) perässä suostu, on veden varaan. Sirius sen sijaan meinasi uida ulapalle, kun erehdyttiin kannustamaan häntä uimahommiin. Niin hän sitten näytti että tälviisiin ämmät. Nokka kohti horisonttia ja soromnoo. Onneksi kääntyi sentään takaisin kun kiljuttiin aikamme. Rantamudissa rypeneet isommat rakit kuivatettiin toisella pallonheitto- ja hakukierroksella ja loppuillan rauhalle ei ollut vertaa. Onni on onnellisen väsynyt koira, jonka ruumis ja sielu on saanut tasapuolisesti äksöniä ja joka täten nukkuu seljällään kuin allakantekijä.

Eilen oli kivaa, tänään ei niinkään, koko päivä sisällä sadetta suojassa ja byrökrätiän kanssa painiessa yms. eri tylsässä toimessa. Uuni sentään lämmitettiin ja tällä hetkellä tuulikellot ja tiikeri kisaavat parhaasta paikasta hohkavan kaakeliuunin kyljessä. Vallitseva unettava hiljaisuus tosin viittaisi, että kaikki ovat sijansa löytäneet ja nauttivat suomen kesästä takan lämmössä.