Piti tehdä koirille ruokaa jemmaan, koska lähden tästä viikon päästä erääseenkin saarivaltioon ja koirat jäävät täten heitteille. Ei vaan, isin hoteisiin jäävät, ja Ulla-mummin, ja vähän Taru-tätskän myös. Tein kuitenkin ekstramäärän mässyä että eivät ainakaan nälissään ole.

Meidän sudensukuiset petoeläimethän ovat niinsanotulla raakaravinnolla. Joskus tätä nimitettiin BARFiksi. Lyhennyksen väitettiin tulevan sanoista Bones And Raw Food. Tämä barffi tarkoitti silloin, kun meillä noin kymmenkunta vuotta sitten aloitettiin harjoittelemaan tätä ruokintatapaa, nimenomaan tätä raakaravintoa, mutta nykyisellään nämä suuntaukset eroavat painotuksiltaan toisistaan. Barfissa syötetään koiralle mm. suhteessa enemmän luita kuin raakaruokinnassa. Raakojen luiden vuoksi aikoinaan siirryin kypsennetystä kuivaruoasta tähän: toiveenani oli, että Vili-haisulimme hampaat pysyisivät paremmassa kunnossa luita jyrsimällä, kuin turvotettuja nappuloita imeksien. Vili täyttää marraskuussa kolmetoista ja sillä on vielä kaikki omat hampaat suussa (paitsi yksi, joka halkesi ja piti poistaa kun Vili oli about 4v.) iänikuisesta hammaskivi-ongelmasta huolimatta. Hammaskivi on monen italiaanon riesa. Meillä erityisesti Vilin, tyttöset eivät siitä niinkään kärsi, Mytyn hampaat on taidettu kahdeksan ja puolen vuoden aikana putsata eläin(hampi)lääkärillä kerran, Lulan ei koskaan. 

Meidän kotoinen safkareseptimme on vuosien saatossa muodostunut ja myös vaihtelee. Toisinaan sörsselissä on enemmän kasvista, toisinaan lisään jauhelihaa, joskus raakaa maksaa. Perusainekset ovat kuitenkin naudan maha, possun, lampaan, broilerin, hevosen ja/tai poron sisäelimet (siis ei kaikkea kerrallaan vaan vaihdellen kahta-kolmea per annos) ja kasvissössöt (yleensä valmissoseita, jotka tehdään vihreistä kasviksista kuten salaateista ja kurkusta. Syksyllä otan vastaan kaikki kodittomat kurkut ja kesäkurpitsat. Niistä saa oivaa möhjöä koirille pakkaseen. Kesällä laitan sekaan nokkosta ja viinimarjoja, syksyllä myös puolukoita toisinaan. Tällä kertaa sekaan meni myös yksi vihreä omena, yksi kurkku, jääsalaatti ja kruunuvihanneksia yksi kilo, koska tavarantoimittajallamme oli vain kolme pötköä kasvista, argh! Yleensä mössöissämme ei ole porkkanaa, omenaa tms. koska Lula on erittäin taipuvainen hiivaan ja sokeriset kasvikset sapuskassa lisäävät luonnollisesti hiivan riskiä).

 

Tähän on ihan pakko laittaa kuva tästä juhlapäivästä, kun saimme ystäviltä luomulampaan sisuskaluja koirille. Siinä on neljät kauniit, puhtaat, hyväntuoksuiset lampaan sisukset ruoansulatuselimistöä lukuunottamatta odottamassa tehosekoittimeen joutumista. Oli oikeasti niin juhlallista, kun sai itse tehdä näin upeista aineksista koirille sörsseliä. Ensi syksynä toivottavasti taas käy tuuri!

Normaalisti koirien eväät tulevat kuitenkin pääasiassa Sohvin Valinnasta ja Vauhti-Raksulta.

Vähän söpö ruokasanko meidän koirilla, eix. 

Näin siisteissä pötköissä tulevat eväät meille (ja umpijäässä. Nämä ovat sulaneet vajaan vuorokauden kylppärissä). Harmahtavat pötköt ovat mahaa, tummanpunertavat sisäelintä ja vaaleanpunaiset possun jauhelihaa. Vihreä on kasvista, näin väitetään. Ruoan suhde ei mene aivan noin, keskimäärin pyritään siihen, että reilu kolme viidesosaa ruoasta on mahaa ja kasvista ja loput sitten raskaampaa tavaraa kuten sisäelimiä, jauhelihaa ja liha-luumassaa.

Mmm, herkullista! Kuvassa mahaa, kasvissörssöä ja kanan kivipiiraa. Kysykää koirilta, miten on hyvää.

Siinä sekoitettuina yhdeksän pötköä mahaa, neljä pötköä sisäelimiä, kolme pötköä jauhelihaa, yksi pötkö kivipiiraa, kolme kasvissosepötkelöä ja reilu puolitoista kiloa muuta kasvissörssöä.

Mistä tulikin mieleeni, että yksi iso syy Vilin edesmenneen hengityksen lisäksi raakaruoalle siirtymiseen ja siinä pysyttelemiseen oli perheemme kaksi ruokavaivaista, eli lohelle ja perunalle yliherkkä Vili, ja hiivaan taipuvainen, naudanrustoille ja naudanlihalle sekä strutsille (?? Älkää kysykö, en aio koskaan enää kokeilla) allerginen Lula. Lula pystyy syömään naudan mahaa ja sika-nauta-jauhelihaa, mutta alkaa rapsuttaa heti, jos sille antaa naudan rustoja tai puhdasta naudanlihaa. Vili taas oksentaa lohesta ja perunasta. Onneksi poikkeuksena sääntöön on lohiöljy, josta Vili ei saa oireita. Hapertuvat aivot tarvitsevat nimittäin rutkasti omegakolmosia.

 

Sallitut lisäaineet, eli lohiöljy, b-vitamiini ja kylmäpuristettu rypsi- tai auringonkukkaöljy (näyttää olevan ihan finaalissa että toivottavasti jää tämä kuva mieleen seuraavalle kauppakeikalle). Joskus lisäsin pellavaöljyä koirien ruokaan, mutta se tahrasi kaikki astiat ja astianpesukoneen, joten luovuin tökötistä. Näitä annostellaan siis kuppiin per annos, en lisää puurosatseihin tekovaiheessa. Toisinaan lisään ruokaan himpun merileväjauhetta hivenaineiden lähteeksi, mutta nyt oli merilevä loppu (ja tämäkin mielessä toivottavasti seuraavalla kerralla Prismaan mennessä, toivoo hän!). Merilevälle on myös moni koira allerginen, jotta sen kanssa joutaa olla varovainen.

 

Meillä kerätään kananmunankuoret kuivumaan, ja allekirjoittanut saa sitten purkaa niihin aggressionsa Jamie Oliverin graniittisen survimen eli morttelin kanssa ja tekee niistä jauhetta. Tämä harraste siis siksi, että kananmunankuorijauhetta heitetään sitten tuonne mössöön ja koirat siitä saavat kalsiumia luustoonsa. Sillon, kun laiskottaa, tai ihan muutenkin, mössöön voi laittaa pötkön tai pari liha-luumassaa, joka ajaa pääpiirteissään saman asian. Italiaanot ovat hyviä katkomaan hentoja luitaan, siksi meillä ollaan lievästi hysteerisiä riittävän kalsiumin saannin suhteen. Moni raakaruokkija luottaa nimittäin tässä siihen, että roira saa syömistään luista riittävästi kalsiumia. Lulan luiden syönti on kuitenkin varsin heikkoa, sille kun tuppaa lampaan poron kylkiluutkin olemaan liian kovaa purtavaa, saati sitten possun tai muun järemmän eläimen. Varmistan siis riittävän kalsiumin lisäämällä mössöön kalsiumin lähteitä.

 

Sitten, kun mössöt on pakattu annospurnukoihinsa, on tietenkin tiskauksen vuoro! Esipesuryhmä värisee valmiustilassa koko prosessin ajan, kunnes he pääsevät hikiseen työhönsä.

Mytty ottaa tiskausvastuunsa tosissaan.

Nykyään markkinoilla on varmasti koiranruokia, jotka sopisivat meilläkin koko laumalle, mutta helppo niitä ei ole löytää. Nappuloissa on todella usein lisättynä esimerkiksi oluthiivaa, joka onkin kelpo B-vitamiinin lähde, mutta Lulalle sitä ei voi antaa himppuakaan. Ja jos täyteaineena on peruna, ruoka ei käy Vilille. Välttelemme myös nautaa, kaikkia sokereita ja lohta. Totesin, että kun voin itse kytätä kaikki mahdolliset ruokaan sisältyvät ainekset, selviän vähimmillä yöunien menetyksellä. Täten siis: raakaruoka (ja Ziwi Peak, ns. raakanappula, Uuden Seelannin ihmepelastusruoka, joka puukottaa lompakkoa ihan kiitettävästi, mutta on varmasti paras koiran kuivaruoka markkinoilla).

Palatakseni vielä tähän kotoisaan, noin kerran kuussa toistuvaan mössösirkukseen - pakkaan siis sekoitetun sörsselin karkkilaatikoihin ja muihin pääläreihin (joissa on tiivis kansi, joka pitää koiranruoan herkkuaromit erillään jääkaapin muista tuotteista) ja pakastan evään uudelleen. Yksi noin 2kg annos riittää noin kahdelle ruokailukerralle. Koirien ruokailuviikko menee näin kesäisin about tälviisiin: puuropäivä, luupäivä, puuropäivä, luupäivä, ziwipäivä, ziwipäivä, luupäivä. Talvella luupäivä on noin joka kolmas päivä, sen vuoksi, että talvella isi joutuu enemmän vastuuseen ruokinnasta ja myös siksi, että Mytty tuppaa saamaan lievää ummetusta luista, koska hän vihaa lenkkeilyä, erityisesti talvisin, jolloin rouvan ruoansulatuselimistön toimivuus taataan työntämällä sinne riittävästi kuitua, eli lisäämällä puuropäivien ja ziwipäivien määrää. Kesäisin tätä ongelmaa ei ilmene (toim. huom. paitsi tänä hikisenä kesänä ?&#! emme ole pääseet aivan toivottuun luu/muu eväs-rytmiin. Ylläri).

 

Me ja meidän eväät. Tällä meidän pitäisi elää reilut pari viikkoa. Mitäs me syömärykätit!